Kun Hartelassa pukee haalarit päälle, ei aina tiedä, mihin hommaan lopulta voi päätyä
”Omien kykyjen ja taipumusten mukaan voi edetä erilaisiin tehtäviin”, Tuomas Ruponen kertoo.
Vain muutama vuosi valmistumisensa jälkeen Tuomas Ruponen alkoi vastata Hartela Etelä-Suomi Oy:n toiminnasta Lahden alueella. ”Olen saanut vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa. Tätä arvostan.” Tutustu Tuomaksen uratarinaan!
Tuomas Ruponen, aluejohtaja, Lahti, Hartela Etelä-Suomi Oy
”Rakennusala kiinnosti, sillä rakennusprojekteissa työn edistyminen on konkreettista. Projekteilla on selkeä alku ja loppu. Tietysti mietin sitäkin, millaisia töitä Suomessa tehdään vuosikymmenten kuluttua. Ajattelin, että rakentamista ei heti pystytä siirtämään ulkomaille. Tämä oikeastaan riitti minulle. Aloin opiskella rakennustuotantotekniikkaa Aalto-yliopistossa Otaniemessä.
Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vuonna 2012 hain kesätyöpaikkaa, ja Hartelasta aukesi tilaisuus – uratarinani alkoi. Se oli haalariharjoittelu logistiikkakeskuksen työmaalla Orimattilassa. Työmaa oli valtava: sen kun käveli ympäri, sai kulkea kaksi kilometriä. Näky oli muutenkin vaikuttava, erilaisia koneita ja nostimia oli paljon.
Omat työvälineeni olivat vasara ja lapio. Tein valujen jälkihoitoa, muotinpurkua ja muita avustavia tehtäviä. Siinä oli mukavat puolensa: työnjohtaja kertoo, mitä teet, ja sitten alat hommiin. Kesä oli aurinkoinen ja hujahti nopeasti.
Olen kotoisin Lahden läheltä Hollolasta, joten seuraavinakin kesinä hakeuduin töihin samoille seuduille Hartelan projekteihin.
”Hartelassa on avoin ilmapiiri ja täällä on luotu toimivat puitteet yhteishengen luomiseen”, Tuomas Ruponen sanoo.
Aluejohtajan nimitys tuli loppuvuodesta 2019
Edeltäjä oli jäämässä eläkkeelle, ja minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tehtävästä.
Se oli aikamoinen pommi. Yllätyin, sillä olin aloittanut vakitöissä Hartelassa vasta muutamaa vuotta aiemmin, syksyllä 2016.
Taustani oli sellainen, että heti valmistuttuani olin aloittanut työmaainsinöörinä Lahden alueella. Tein etenkin asuntokohteiden muutostöitä ja projektien materiaali- ja alihankintaa. Kahta vuotta myöhemmin siirryin aluekohteen valmisteleviin töihin, eli purkutöiden ja kunnallistekniikan rakennuttamistehtäviin. Niistä hommista minulla ei ollut hoppua mihinkään: koko ajan pääsin oppimaan uutta.
Mielestäni esimieheni olivat rohkeita, kun he luottivat minuun. Hartelassa olen saanut uratarinani varrella vastuuta sitä mukaa kuin olen pystynyt ottamaan. Silti muutos aiemmista töistäni aluejohtajaksi oli suuri.
Nykyisessä työssäni ei ole enää niin paljoa kyse siitä, mitä teen, vaan mistä vastaan. Pääasiallinen tehtäväni on huolehtia, että alueellani on töitä tiedossa ja ne on mahdollista aloittaa aikataulussa. Puran projektien sujuvuutta uhkaavia riskejä tärkeysjärjestyksessä.
Ratkaisuja saa tehdä ja niiden kanssa saa elää. Työ opettaa.
Hyvä työpaikka on paljolti kiinni hyvistä esimiehistä
Omat esimieheni Hartelassa ovat olleet kannustavia, jakaneet omia tietojaan ja myös antaneet rakentavaa palautetta. Kaikkea tätä tarvitaan, kun haluaa kehittyä ja oppia.
Se, että olen saanut kehittää osaamistani, on vaikuttanut omaan viihtymiseeni. Töihin on mukava tulla. Esimiehenä haluan luoda muille yhtä hyvät puitteet, kuin itse olen saanut.
Oppimista on edistänyt myös työ asiakkaiden kanssa. Rakenteilla olevaan kotiin sitoutuvat ihmiset kysyvät hyviä kysymyksiä esimerkiksi kosteudenhallinnasta ja radonista. Minua tämä motivoi perehtymään asioihin vielä aiempaa syvemmin.
Pidän vaihtelevista tilanteista ja ratkaisujen löytämisestä. Töissäni olen kokenut, että päämäärä on usein selvä, mutta polun sinne saa pähkäillä itse. Kun päämäärään sitten pääsee, niin onhan se palkitsevaa!
Parhaita hetkiä urallani ovat kuitenkin olleet muuttopäivät. Silloin työmaa muuttuu kodeiksi. Toisinaan, ennen korona-aikaa tietysti, näissä päivissä on ollut jopa urheilujuhlan tuntua.”